Syyskauden alkaessa katson kalenteriani. Monenlaiset kysymykset ja odotukset täyttävät ajatukset. Jostain mielen sopukoista nousee Raamatun lupaus: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.” (Fil. 4:6). 

Mistä sinä olet huolissasi? Huolenaiheita kyllä meillä yleensä riittää, pieniä ja suuria, omia ja toisten meille sälyttämiä, kenellä mitäkin. 

”Älkää olko mistään huolissanne.” Apostolin käyttämä kreikan sana tarkoittaa huolehtimista asioista ja ihmisistä sillä tavoin, että siitä seuraa ahdistusta. Tämä on nykyäänkin meille kovin tuttua. Huoli ja murhe saavat aikaan levottomuutta, pelkoa ja ahdistuneisuutta. Huoli on tehokas ilon sammuttaja ja voiman syöjä. 

”Älkää olko mistään huolissanne.” Miten tämä onnistuu? Paavali ei kehota meitä sulkemaan silmiä todellisuudelta, vaan päinvastoin. Hän kehottaa meitä avaamaan silmät ja kohtaamaan elämän sellaisena kuin se on, iloineen ja huolineen. Murheiden ja huolten alle ei tarvitse luhistua, koska Herra on lähellä (Fil. 4:5).  

Murehtimisen sijaan meidän tulisi saattaa ”aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon”. Kun näin teemme, luovutamme huolemme hänen kannattavakseen. Se tarkoittaa, että samalla kun annamme taakan Herralle, itse luovumme siitä. 

Mahdammeko ymmärtää, millainen etuoikeus meillä kristityillä on? Rukouksessa jätämme asiamme, elämämme, kaikkemme kaikkivaltiaan Jumalan käsiin luottaen, että pohjimmiltaan hän pitää meistä huolta. Silloin huolet ja murheetkin saavat oikeat mittasuhteet.  

Siunattua alkavaa syyskautta toivottaen 
 

Seppo Häkkinen 
Mikkelin hiippakunnan piispa