Saarna- ja tallennearkisto käytössäsi

Koronavirusepidemian vuoksi elämme nyt hyvin poikkeuksellista aikaa. Emme voi kokoontua yhteisiin jumalanpalveluksiin. Seurakunnassa rukous ei kuitenkaan lakkaa.

Sulkavan seurakunnan pappi ja kanttori pitävät jumalanpalveluksen joka pyhä klo 10 ilman läsnä olevaa seurakuntaa. Jumalanpalveluksia voi seurata reaaliaikaisesti sunnuntaiaamuna seurakunnan YouTube-kanavalta tai myöhemmin omalla ajallakin. Jumalanpalveluksista tehdyt tallenteet näet tämän sivun alareunassa olevista linkeistä. Jumalanpalvelusten saarnat julkaisemme tällä nettisivullamme, kiinnitämme saarnan myös ulkoilmoitustauluille sekä kirkon ja seurakuntatalon oviin. 

Jumalanpalvelusten viimeisimmät saarnat

Pyhän Hengen odotus 24.5.2020

 

Joh. 7:37-39

Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.

Saarna:

En tiedä oletteko kiinnittäneet huomiota, mutta aika usein evankeliumitekstit keskittyvät Jeesukseen ja Isään. Tämä on tietysti luonnollista, kun evankeliumit kertovat Jeesuksen elämästä ja niissä Jeesus puhuu hyvin usein Isästä opetuslapsille ja muille ihmisille. Silti Jumalan kolmas persoona, Pyhä Henki, on yhtä tärkeä kuin Isä ja Poika. Pyhä Henki jää silti herkästi vähemmälle huomiolle ja Hänen merkityksensä ja vaikutuksensa meidän elämään voi olla joskus hankalasti hahmotettavissa.

Pyhä Henki on yksi Jumalan kolmesta persoonasta. Toisin kuin Jeesus, joka esiintyy vain Uuden Testamentin puolella, on Pyhästä Hengestä mainintoja Vanhan Testamentin puolella. Pyhästä Hengestä ei aina välttämättä puhuta Pyhänä Henkenä, vaan toisinaan käytetään vain nimeä Henki, Jumalan Henki, Totuuden Henki tai Puolustaja.

Vanhan Testamentin puolelta löytyy useita kohtia, joissa mainitaan Jumalan henki. Esimerkiksi 4. Moos. 11:17 mukaan, Mooseksen vastaanottama henki siirtyi myös kansan vanhempiin aiheuttaen heille profeetallisen hurmoksen. Ensimmäisessä Samuelin kirjassa Samuel kertoo Saulille kuinka Jumalan henki tulee valtaamaan hänet ja hän joutuu sen seurauksena hurmokseen. Hurmokseen joutuminen näissä kohdissa muistuttaa helluntain tapahtumia, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin ihmisten päälle. Hurmoksen lisäksi Vanhasta Testamentista löytyy paljon mainintoja joissa Herran henki puhuu kansalleen profeettojen kautta. Näin oli esimerkiksi Jesajan, Hesekielin kuin Danielin kohdalla.

Herran henki, Pyhä Henki liitetään usein vahvasti juuri profeetallisiin ennustuksiin, kielillä puhumiseen ja sairaiden parantamiseen. Pyhällä Hengellä on kuitenkin muitakin tehtäviä. Ensisijaisen tärkeitä tehtäviä ovat ne, että Pyhä Henki herättää uskon, auttaa ymmärtämään Jumalan sanaa ja ohjaa toimimaan Jumalan tahdon mukaan. Ilman Pyhää Henkeä ihminen ei pysty uskomaan Jumalan pelastussuunnitelmaan. Apostoli Paavali on kiteyttänyt asian hyvin ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille: ”Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla”. Paavalin sanat kuulostavat osuvilta, sillä järjen kauttahan ihminen ei voi ymmärtää Jeesuksen pelastustyötä, mutta Pyhän Hengen synnyttämän uskon kautta ihminen ymmärtää sen.

Kotimaa-lehdessä oli muutama viikko sitten artikkeli, jossa oli haastateltu Harri Koskelaa, joka valmistelee parhaillaan väitöskirjaa. Koskela tutkii väitöskirjassaan kuinka hengellisyys on yhteydessä ihmisen henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin, ja kuinka usko auttaa kriiseistä selviytymisessä. Koskela ei ole ensimmäinen ihminen maailmassa, joka tutkii uskonnollisuuden vaikutusta ihmisten hyvinvointiin, mutta Suomessa tällaisia tutkimuksia ei ole tehty montaa.

Artikkelissa kävi ilmi että uskonnollisuudella, erityisesti vahvalla sellaisella, on myönteisiä vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin. Myös Koskela oli löytänyt samanlaisia viitteitä, mutta hän teki myös yhden yllättävän havainnon: vahvasti ateististen ihmisten hyvinvointi ei ole yhtä hyvä kuin vahvasti hengellisen, mutta kuitenkin parempi kuin niiden jotka ovat vähän hengellisiä. Tästä Koskela on päätellyt sen, että vahvalla vakaumuksella, on se sitten hengellinen tai ei, on yhteys hyvinvointiin. Vastaavasti niillä, joilla hengellisyys on heikkoa on myös epävarmuutta hengellisyyden suunnasta.

Artikkelista ilmeni myös se, että maailmalla tehdyt sadat tutkimusta osoittavat, että hengellisyydestä ja aktiivisella osallistumisella hengellisten yhteisöjen toimintaan on iso merkitys masennuksen vähentämiseen. Ne ihmiset, jotka kokevat olevansa hengellisiä ja osallistuvat hengellisten yhteisöjen toimintaan, eivät koe masennusta niin paljon kuin ne jotka eivät ole aktiivisesti mukana tai koe olevansa hengellisiä. Kun asiaa pähkäilee, eihän se kuulosta lainkaan erikoiselle. Ihmiset, jotka uskovat Jumalaan ja osallistuvat seurakuntien toimintaan, saavat elämäänsä lohtua, seuraa ja voimaa niin muiden ihmisten kuin Jumalan kautta.

Koronavirus on jyllännyt maailmalla jo usean kuukauden ajan ja Suomessakin on eletty poikkeuksellisissa olosuhteissa jo hyvä tovi. Uutisvirrat ovat täyttyneet säännöllisesti ohjeista, kuinka suojautua virukselta, miten rajoitukset vaikuttavat yrittäjien ja yritysten arkeen sekä millaisia seurauksia asialla on valtionvelan ja maailmantalouden suhteen. Otsikoissa on tasaisesti uutisoitu myös siitä, kuinka rokotteen kehittäminen on edennyt sekä paljonko kuolonuhreja on kertynyt. Jälkimmäisen suhteen uutisointi on kuitenkin muuttunut maltillisemmaksi, kun useassa maassa epidemian aallonharja on jo taitettu.

Se, mikä uutisoinnissa on jäänyt huomattavasti vähemmälle, on ihmisten hyvinvointi. On selvää, että rajoitusten takia moni ihminen kokee yksinäisyyttä. On myös selvää, että tartunnanpelon varjossa ihmiset eivät ole käyneet lääkärissä samalla lailla ja eivätkä mielenterveyspotilaat ole välttämättä saaneet tarvitsemaansa hoitoa. Suomessa on taatusti paljon sellaisiakin ihmisiä, joilla ei ole diagnosoitu masennusta tai muita mielenterveysongelmia, mutta he kärsivät niistä. Heidän suhteen tällainen aika, jolloin toisten ihmisten läsnäoloa ja apua ei ole helposti saatavilla, on varmasti hankala ja seuraukset voivat olla monenlaisia. Siksi tällaisena poikkeuksellisena aikana onkin äärimmäisen tärkeää vaikka soittaa niille ihmisille, joiden tietää olevan yksin. On hyvä näyttää ihmisille teoilla että heistä välitetään.

Itselleni on tullut viime kuukausien aikana useamman kuin kerran vastaan ajatus, että toivottavasti me ihmiset opimme jotakin tästä viruksesta. Koronavirus on halvaannuttanut lähes koko maailman jo parin kuukauden ajaksi, ja sillä on ollut suuri vaikutuksia niin meidän ihmisten elämään kuin luontoon. Kun saasteet, liikenne ja kulutus ovat vähentyneet, luonto on voinut pitkästä aikaa paremmin kuin koskaan. Virus on näyttänyt miten haavoittuvainen rahalla toimiva yhteiskuntamme on. Se on myös näyttänyt sen, että ihmiset ovat valmiita joustamaan omista tarpeistaan yhteisen hyvän vuoksi. Suomessa viruksen leviäiminen on saatu hyvin hidastettua ihmisten omilla toimilla. Vaikka joskus tuntuu sille, että me ihmiset ajattelemme vain omaa napaamme, näyttäisi sille että yhteisen kriisin edessä löydämme myös yhteisen hiilen, johon puhaltaa. Ja se, että ajattelemme ja toimimme toisten hyväksi, on juuri Pyhän Hengen, Jumalan ohjaamaa työtä.

Aleksi Parkkonen

seurakuntapastori

 

 

Helatorstain saarna 2020

Joh. 17: 24-26
Jeesus rukoili ja sanoi:
    ”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.”
Saarna
Kolme vuotta sitten helatorstaina tämä raamatunkohta oli viimeksi evankeliumina jumalanpalveluksessa. Meillä oli silloin täällä Sulkavan kirkossa hyvin erilainen tilanne. Vietimme koko seurakunnan kevätjuhlaa reformaation 500-vuotismerkkivuoden kunniaksi. Seurakuntaa oli koolla yli 150. Lapsia oli laulamassa. Oli myös kuvaelma Kristuksen taivaaseenastumisesta. Jumalanpalveluksen jälkeen oltiin seurakuntatalolla, oli kakkukahvit, oli leikkiä, runoja, laulua ja naposteltavaa. Monenlaista rentoa ja hauskaa tekemistä. Silloin oli kaunis keväinen sää ja paljon eri-ikäisiä seurakuntalaisia koolla. Nyt kun ajattelen sitä päivää, tulee nostalginen olo. Kuinka olikaan mahdollista kokoontua huolettomasti yhteen. Ei tarvinnut huolehtia turvaväleistä. Uskallettiin ottaa samoista kipoista karkkeja. Laulettiin ja naurettiin vierekkäin. Ja vaikka seurakunnan työntekijänä tuollaisen tapahtuman järjestäminen on myös suuri työ, jota valmistellaan pitkään, se tuotti myös valtavasti iloa. Illalla olo oli väsynyt mutta onnellinen. 
Tämä maaliskuussa alkanut koronapandemian muutos elämään on ollut aivan hurja. Tuntuu, että olen alkanut vasta vähitellen ymmärtää tämän muutoksen laajuutta. Tämä on muuttanut tavan olla kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa, ja se on suuri asia siksi, että toisilla ihmisillä on niin suuri merkitys. Kun toiset ihmiset eivät olekaan enää ainoastaan lapsia, serkkuja, ystäviä, naapureita, seurakuntalaisia, työtovereita, kyläläisiä vaan heistä on tullut mahdollisia tartuttajia – muuttuu suhde näihin tärkeisiin ja rakkaisiin toisiin. Muutoksen ei tarvitse olla vain huono, se voi myös tuoda paremmin esille, kuka on rakas ja tärkeä. Ja että lyhyetkin turvaväleillä varmistetut tai videoilla välitetyt kohtaamiset voivat olla hyvin merkityksellisiä. Läsnäolo siinä hetkessä voi olla vahvempaa kuin pitkässä tapaamisessa tai yhdessäolossa, jossa jokainen puuhaa ja puhuu omiaan eikä kohtaamista oikeastaan edes tapahdu. Mutta siitä huolimatta tämä tilanne on ikävä ja siksi monen ikävöivät – menneitä yhdessäolon hetkiä – ja tulevia tapaamisia. 
Tämän päivän evankeliumikohta kertoo vahvasta läsnäolosta, läheisyydestä ja rakkaudesta. Jeesus on vielä koolla opetuslastensa kanssa mutta hän ennakoi hetkeä, jolloin hän on jo toisaalla ”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen.” 
Isän ja Pojan vahva läheisyys, heidän yhteytensä toistuu ihmisiin, joissa he asuvat. 
Jumala rakasti Poikaansa paljon – ja salli hänen kuolemansa pelastaakseen muut. Mutta hän herätti Poikansa kuolleista ja 40 päivää sen jälkeen otti hänet luokseen ikuisuuteensa, ajattomuutensa, kirkkauteensa. Jeesus fyysinen läsnäolo maailmassa loppui silloin. Mutta juuri se teki Jeesuksen läsnäolon maailmassa mahdolliseksi Pyhässä Hengessä. Jeesus meni pois, että hän pystyi tulemaan luoksemme Pyhässä Hengessä. Kerran hän tulee takaisin ja osoittaa kaikille, että hän on voittanut synnin ja kuoleman kahleet. Hän vapauttaa koko luomakunnan Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. 

Jeesus sanoo: ”Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.”
Ei mitään kuvitelmaa vaan todellista Pyhässä Hengessä tapahtuvaa läsnäoloa. Pyhän Hengen synnyttämää rakkautta ja uskoa. Hän avaa ihmiselle armon ja tien pelastukseen. 
Joskus kuulee kritiikkiä siitä, että pitäisi saarnata enemmän synnistä ja kutsua ihmisiä parannukseen. Ei saisi vain lässyttää rakkaudesta. Mutta minä uskon, että todellisen rakkauden sanoma ja työ ovat niin läpikäyvän vahvoja, että rakkaus jos mikä on se todellinen parannus. Jeesus itse rukoilee, että rakkaus pysyisi hänen omissaan. Ja että rakkaudessa hän itse pysyy omissaan. Tee parannus, ota vastaan rakkaus. Jeesuksen rakkaus, joka puhdistaa ja pyhittää sinut. Yhdistää sinut Kristukseen ja hänen omiinsa. 
Me elämme nyt kollektiivista, yhteisöllistä, ikävöinnin aikaa. Olemme joutuneet rajoittamaan toistemme näkemistä ja kokoontumista. Kristillisenä seurakuntanakin me elämme ikävöimisen aikaa. Me saamme täällä Pyhässä Hengessä Jeesuksen läsnäolon luoksemme, hänen rakkautensa vahvistuksemme. Mutta kuitenkaan emme tunne emmekä näe häntä täällä vielä. Rakkauden toteutuminen on vielä vaillinaista. Se tapahtuu todellisena vasta päiviemme päätyttyä tai sitten kun Jeesus tulee takaisin kunniassaan. 
Nyt kun ikävöimme läheistemme näkemistä, ennakoimme jo sitä tunnetta, miten hyvältä tuntuu nähdä ne, joita on ollut ikävä. Mikä riemu onkaan silloin kun näemme, mitä se tarkoittaa käytännössä, että Jeesus on lunastanut koko luomakunnan Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. Rakkaus on voittanut kaiken ja jonain päivänä se näkyy todellisesti kaikkialla. 

Siunattua helatorstaita! 
Hanne-Maaria Rentola 
 

Ohjeet pääsiäisajan kotijumalanpalvelusten viettämiseksi

 

Pääsiäinen on koko kristikunnan yhteinen suuri juhla, jossa suru ja ilo yhdistyvät. Pääsiäisenä muisteleman tapahtumaketjua, jonka myötä Jeesus päätyi ristiinnaulittavaksi. Jumala kuitenkin näytti ettei kuoleman valta yllä Jumalaan, ja kolmantena päivänä Jeesus nousi kuolleista. Jeesuksen kuolema ristillä toimii myös meille porttina iankaikkiseen elämään.

Pääsiäisenä kristityillä on tapana kokoontua suurin joukoin kirkkoon tai seurakuntasaliin viettämään pääsiäiseen liittyviä pyhäpäiviä. Kuten kaikki tietävät, elämme poikkeuksellisia aikoja jolloin ihmisten kokoontumisia tulee välttää. Tämän takia seurakuntamme on laatinut kiirastorstaille, pitkäperjantaille, pääsiäispäivälle sekä toiselle pääsiäispäivälle jumalanpalvelusohjeet, jotta pääsiäistä voi viettää myös itsenäisesti kotioloissa. Viidentenä kotiohjeena on myös 19.4. sunnuntain jumalanpalveluksen ohjeet. Ohjeet löydät "ohjeet kotijumalanpalveluksen viettämiseksi"-sivulta.

Rauhallista ja siunattua pääsiäisen aikaa teille kaikille. Herra olkoon teidän kanssanne.